Amissankarin kanssa tuli säädettyä useempi vuosi. Siinä sivussa särjin oman sydämeni lukemattomia kertoja, kun en löytänyt selkärankaan riittävästi palikoita jutun lopettamiseen, ja vähän liian monen miehen sydämen, kun palasin aina tän saman kusipään narutettavaksi ja jätin muut ilman selityksiä (tai huonojen selitysten kanssa, tai en jättänyt ollenkaan vaan annoin juttujen kuivua kasaan) kun nallin kalliolle.

Yhen jätkän kanssa juteltiin ja nähtiin monia kertoja, ajattelin tosissani, että tästä saattaa tulla jotain vakavaa. Esittelin sen jo porukoillenikin, mikä on mun kohalla melko harvinaista. Takaraivossa bassorummun lailla kuitenkin koko ajan jyskytti epäilys, että yritänkö väkisin ja oonkohan oikeesti edes ihastunu.. No asia selvis sitten seuraavalla kerralla, kun pidettiin illanistujaiset mun luona. Mun kavaljeeri toi kavereitaan mukanaan, ja yhteen iskin silmäni välittömästi. Sen jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun juttumme säädön kanssa näivettyi kasaan. Toinen halusi huomiota ja esitellä myös mut vanhemmilleen, ja mun halut taas oli jo jossain ihan muualla, joten sain aikaan riidanaihetta pienimmästäkin asiasta eikä riitojen selvittely voinu enää vähempää kiinnostaa.

Tuli melkoisena shokkina, kun ex-kavaljeerin kaveri otti myöhemmin muhun yhteyttä, se oli ilmeisesti myös iskeny silmänsä muhun meiän yhteisten illanistujaisten aikana. Olin niin otettu, kun naiivi tyttölapsi vaan voi olla, että se muisti mut ja aloin päässäni rakennella jo ties millasia pilvilinnoja ja satuhäitä. Pian se kysyin jo mun illan suunnitelmat, ja kun niitä ei ollu, päätettiin lähteä perisuomalaiseen tapaan 'muutamalle'. Älykkäänä kakslahkeisena hän oli ottanu tietysti tän mun entisen säädön mukaansa. Juotiinkin sitten oikein olan takaa ja pohjanmaan kautta. Ilta oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen kun kumpikin tarjosi mulle kilpaa juotavaa, en kieltäytyny kohteliaana tyttönä kummankaan tarjottavista ja puhuin molempien kanssa mukavia koko illan. Seuraavana aamuna heräsin tämän uudemman tuttavuuden kanssa mun kämpiltä samasta sängystä.

Jonkun aikaa meni molemmilla selvitellessä välit edes suurin piirtein moikkauskuntoon meidän 'yhteensaattajan' kanssa. Sillä oli ollu edelleen tunteita mua kohtaan kun se oli mukaan lähteny, ja kun kaverin entisiin tai nykyisiin ei kosketa, niin sillä meni välit mun lisäks hyvään ystäväänsä. Mä en osannu ajatella, että olisin tehny ketään kohtaan väärin, meiän juttuhan oli jo ohi tän entisen kanssa, ja saa kai sitä ihminen jatkaa elämäänsä? Mutta tottakai mä loukkasin sitä, ihan niin kun tää sen hyvä ystäväkin, eikä edes mitenkää kevyesti. Ensin naureskelin asialle, että pikku juttuja, mutta myöhemmin oon osannu ajatella asiaa toisestakin näkökulmasta, miltä musta itestäni se olis tuntunu? No paskalta. Jospa siis ottaisin opikseni..

Hetken aikaa olin kuitenkin onnellinen ja elin haavemaailmassa unelmamiehen ja punaisen tuvan kanssa, mutta kun aikaa kului ja uutta yhteydenottoa ei kuulunu, mun pilvilinnat romahti ja tajusin, että musta ei haluta taaskaan muuta kun sänkyseuraa. Olin varmasti ollu ihastumiseni kanssa helppo nakki, ja tilanne käytettiin häikäilemättä hyväksi. Seuraavan kerran nähtiin vasta pitkän ajan päästä, kun törmättiin baarissa sattumalta ja päädyttiin samaan seurueeseen. Ajauduttiin samaan tilanteeseen kun viime kerralla, tosin ilman verisesti loukkaantuneita kolmansia pyöriä tällä kertaa. Ja mä annoin kaiken tapahtua uudelleen, koska eihän sitä tiedä, jos toinen kerta jo toden sanois ja mies oliskin tajunnu elämänsä rakkauden menneen aikasemmin sivu suun? Joopa joo.

Seuraavan kerran kun se laitto mulle viestiä, aikaa oli menny taas jo ihan hyvä tovi ja tiesin että se oli sillä hetkellä parisuhteessa. Nähtiin sen ehotuksesta, ja tällä kertaa mulla ei ollu mitään ruususia mielikuvia tulevista kirkkohäistä, vaan halusin nähä ihan huvikseni miten pitkälle se oli valmis menemään. Tällä kertaa mulle ei maksettu juomia, ei sisäänpääsyjä, ja oikeestaan juttelin sen kaverin (en tuntenu entuudestaan) kanssa enemmän koko illan aikana, kun miestä itteensä ei mun jutut voinu vähempää kiinnostaa. Pokkaa sillä kuitenkin riitti, tän loistavan ja naisen kuumaks saavan riiausreissun jälkeen se vielä halus jatkoille mun luo, "ihan vaan yömyssyille". Päästin, mutta mun pienen asunnon vielä pienempään makuuhuoneeseen asti päästyämme lakkasin leikkimästä kynnysmattoa ja pyysin miestä poistumaan, vähemmän kohteliain sanakääntein tosin.  Lähtihän se, eikä ihan hetkeen ottanu enää yhteyttä.

Ja voin myöntää, että en heittänyt miestä pihalle mistään miehen tyttöystävää, kohtaan tuntemastani arvostuksesta tai lojaaliudesta. Jos olisin kokenut, että mies olisi oikeasti ollut kiinnostunut niin tilanne olis varmaan ollu toinen. Halusin vaan näpäyttää. Näyttää, että mitä se olis voinu saada mutta sitten kieltääkin sen. Ja tulevaisuus näytti, että tää 'kielletty hedelmä' oli jäänytkin herraa kalvamaan.