"Liisa Ihmemaassa". Koska koen olevani kuin lastensadun Liisa seikkailemassa Ihmemaassa.

Ilmeisesti mun elämässä ei ole mitään rajoja, eikä mulla ole mitään rajoja. Ei aivoja eikä selkärankaa. Käyttäydyn kuin lapsi, joka haluaa kaiken. Ja valitettavasti usein saan kaiken. Ja kun tajuan saavani sen mitä haluan, sillä ei ole mitään merkitystä onko se jo toisen omaa vai ei, vaan isken kiinni kuin sika limppuun. Ja kyllä, puhun nyt miehistä.

Blogin alotin lähinnä ystävän neuvosta. Tultiin siihen tulokseen, että tällä saattais olla mulle jotain positiivisia terapeuttisia vaikutuksia, kun tuntuu, että rämmin aina jossain ongelmien suossa. Olen ongelmamagneetti, ja ne ongelmat tuntuu aina olevan sellasia, joista ei voi kenellekkään avautua, koska ne aina jostain kumman syystä koskee miehiä. Varsinkin sellaisia miehiä, joiden kanssa mulla ei pitäis olla ongelmia, koska mulla ei pitäis olla niiden miesten kanssa mitään tekemistä. Varsinkaan sellaista tekemistä mistä seurais ongelmia.

Mutta joo. Koska mä tykkään saada sen mitä haluan, tykkään saada myös niitä ongelmia. Miesongelmia. Kokonaisen suon verran. Huoh.

Ja kyllä, kaikki tekstit on omakohtaista kokemusta, faktaa muokattuna niin ettei mua tunnisteta.